Mihin seurakunta tarvitsee evankelistoja? Osa1

Ed Waken: Why Does the Church Need Evangelists?

Olen oppinut pitämään perhokalastuksesta. Minulla oli sellainen etu, että sain opastusta perhokalastuksen taitoihin eräältä osaavalta ystävältäni. Opin häneltä paljon ja sain muutamia oikein kivoja saaliita!

Ystäväni opetti minulle muutamia yksinkertaisia taitoja, joita tarvitaan perhokalastuksessa, ja niiden avulla minusta tuli parempi kalastaja. Käytän näitä samoja taitoja yhä ja niiden avulla voin kokea onnistuneita kalastushetkiä. Se intohimo, joka kaverillani oli perhokalastukseen, oli tarttuvaa. Hänellä oli taito lukea vettä ja huomata missä kalat uivat ja hän jakoi kanssani joitakin uistimen heittoon liittyviä vinkkejä – se kaikki oli hyvin hyödyllistä minulle. Lahjakas henkilö, joka jakaa muille osaamistaan, kouluttaa, varustaa ja vahvistaa muiden taitoja tuon lahjansa kautta. Tämä puolestaan herättää ja nostaa esiin oppilaan kyvyt ja yrittämisen halun.

Se mitä taitava perhokalastajaystäväni sai aikaan minun kalastustaitojeni suhteen on sukua sille, mitä taitavat evankelistat voivat tehdä Jeesuksen seuraajille koskien evankelioimisen taitoja. Evankelistat ovat armoitettuja ihmisiä, jotka on annettu Kristuksen ruumiille (seurakunnalle), jotta he varustaisivat uskovat kertomaan hyvää sanomaa – evankelioimaan (Ef.4:11-12)*. Evankelistan rooli on siis varustaa Jeesuksen seuraajia, jotta he voisivat toteuttaa niitä raamatullisia periaatteita, jotka koskevat evankeliointia. Evankelistojen tulisi auttaa uskovia ymmärtämään, että siitä hetkestä alkaen, kun he ovat uskoon tulleet, heillä on täysi arvovalta kertoa sanomaa Jeesuksesta (Matt.28:16-20), voima tuoda esiin hänen sanomansa (Ap.t.1:8), Kristuksen mieli, jolla he voivat viestittää hänen sanomaansa (1.Kor.2:16) ja heillä on oikeat sanat oikeaan aikaan jokaista vastaantulijaa varten (Ef.6:18-20). Tämä varustaminen tulee pitää käynnissä jatkuvasti, jotta Jumalan sanan totuuksia koko ajan iskostetaan uskovien mieliin. Tästä seuraa uskovien elämään itseluottamusta, innostusta ja palavuutta ryhtyä tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka kaipaavat elämäänsä Jeesusta.

Sana ”evankelista” mainitaan Uudessa testamentissa vain kolme kertaa (Ap.t.21:8, Ef.4:11 ja 2.Tim.4:5). Avainkohta, joka liittyy evankelistoihin, löytyy Efesolaiskirjeestä:

Kirjoituksissa sanotaankin: – Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille… Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:8,11-12.

Ensimmäinen asia, joka on huomattava evankelistan suhteen (kuten muidenkin viiden armoituksen suhteen), että kyseinen ihminen on ”lahja” seurakunnalle. Toisin sanoen nämä viisi armoitusta on annettu henkilöille, jotka ovat uskossa aikuisia ja ovat kykeneviä tartuttamaan toisiinkin sen itseluottamuksen ja kyvykkyyden, joka heillä itsellään on. Näitä Efesolaiskirjeessä mainittuja hengen virkoja ei pidä sekoittaa niihin hengen armolahjoihin, jotka mainitaan Room.12, 1.Kor.12 tai 1.Piet.4:10. Hengen armolahjoja jaetaan yksittäisille henkilöille, kuten Henki tahtoo, muiden parhaaksi, jotta he saisivat rohkaisua uskossaan (1.Kor.12:7,11). Viidellä hengellisellä viralla on eri tarkoitus kuin hengen armolahjoilla, joiden tarkoitus on auttaa uskovia tekemään omaa palvelutyötään.(jatkuu)

Ed Waken

*) Hyvä sanoman kertominen Jeesuksesta on enemmän kuin se, että kerromme ihmisille Jeesuksen rakastavan heitä, että he ovat syntisiä, että Jeesus otti heidän syntinsä kantaakseen ja että hän nousi kuolleista. Se on enemmän kuin se, että rohkaisemme heitä rukoilemaan syntisen rukouksen ottaakseen vastaan tämän armon. Jeesuksen Kristuksen ilosanoma on myös kaiken mullistamista ylösalaisin ja perusteellista uudistamista – Jumalan valtakunnan tulemista – hänen rakkautensa, johtajuutensa, hallintavaltansa, huolenpitonsa ja uuden järjestyksen tulemista. Jeesus on kuningas ja kaikkien asioiden meidän elämässä tulee olla alisteisia hänelle, jos haluamme kokea sen yltäkylläisen elämän, jonka hän lupasi niille, jotka häntä seuraavat.

Copyright © Edward Waken 2014. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Thoughts Out There by Ed

Kategoria(t): Edward Waken

Ole kipuiluissasi rehellinen

Rick Warren: Be Honest About Your Pain

Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara… 2.Kor.6:11.

Kun puhut kärsimyksistäsi muiden ihmisten kanssa, sinun tulee osata kuunnella – erityisesti silloin, kun keskustelet toisen ihmisen kanssa, joka kipuilee juuri nyt samoja asioita.

Jotta Jumala voisi käyttää sitä tuskaa, jota itse olet käynyt läpi, toisten hyväksi omiin tarkoituksiinsa ja itsellesikin hyödyksi, sinun tulee olla aito. Et saa kaunistella asioita. Et saa huijata. Et voi teeskennellä. Sinun tulee olla aito ja rehellinen omien kärsimystesi kanssa.

Paras esimerkki tästä on Paavali. Kun luet niitä Uuden testamentin kirjoja, jotka Paavali kirjoitti, huomaat kuinka hän on rehellinen viidellä eri tavalla oman elämänsä suhteen kaikista asioista, joista emme mielellämme puhu toisille ihmisille. Paavali käänsi yksin koko Rooman valtakunnan ylösalaisin. Kristinusko levisi ympäri maailman, koska hän oli halukas olemaan rehellinen asioista, joista me mieluummin vaikenemme.

Mistä asioista siis puhumme? Jos haluat auttaa muita, sinun tulee olla rehellinen näistä:

Tunteistasi
Paavali totesi: Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara… 2.Kor.6:11. Ei Paavali pelkästään opettanut muita, vaan hän avasi sydämensä ja kertoi tunteistaan. Jos sinä haluat vaikuttaa muiden elämään, sinun tulee osata jakaa tunteitasi.

Vioistasi
Tämä on hieman vaikeampaa. Paavali sanoo Raamatussa: Jokaisen on kannettava oma kuormansa (engl. LB: omat puutteensa ja taakkansa, koska kukaan ei ole täydellinen). Gal.6:5. On aika helppoa nähdä ja myöntää, että kukaan ei ole täydellinen. Ole rehellinen ja nöyrä muiden kanssa omien puutteittesi suhteen ja kuvaile niitä riittävän tarkasti.

Virheistäsi
Paavali sanoi: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. 1.Tim.1:15. Paavali kuvaili tämän jatkoksi, kuinka hän vainosi seurakuntaa ja katseli sivusta, kun Stefanus kivitettiin. Hän oli hyvin rehellinen omista virheistään.

Pettymyksistäsi
Paavali kertoi: Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. Room.7:18. Tuntuuko sinusta koskaan samalta? Et halua katsoa sitä, et halua lukea siitä, et halua käyttäytyä niin, et halua sanoa sellaista, mutta silti toimit niin. Ihmisten elämässä merkitsee paljon, jos olet syvältä luotaavan rehellinen.

Peloistasi
Paavali sanoi korinttilaisille: Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toivon, ja silloin tekin saatte nähdä minut toisenlaisena kuin toivoisitte. 2.Kor.12:20. Joka kerta, kun kerrot jostain pelostasi toiselle, saat aikaan kaksi seurausta: vähennät omassa elämässäsi pelon määrää ja rohkaiset toista ihmistä.

Paavali toteaa, että me kaikki olemme eri tavoin särkyneitä. Joten miksi emme myöntäisi sitä? Jos pidät kaiken sisälläsi, elämäsi muuttuu surkeaksi. Se ei auta ketään muutakaan. Sinun täytyy oppia olemaan rehellinen pelkojesi, vikojesi, virheittesi, pettymyksiesi ja tunteittesi suhteen. Kun teet niin, sinä paranet sisäisesti ja muutkin paranevat.

Mieti näitä:

  • Miksi luulet, että on niin vaikeaa myöntää omia vikoja ja virheitä muille?
  • Millä tavalla olet hyötynyt siitä, että joku muu on kertonut avoimesti tunteistaan, peloistaan, vioistaan, virheistään tai pettymyksistään sinulle?
  • Kuka sinun lähelläsi kokee nyt vaikeita aikoja ja voisi hyötyä siitä, jos kertoisit hänelle vastaavista kokemuksistasi?

Rick Warren

Copyright © Rick Warren 2014. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Daily Hope with Rick Warren.

Kategoria(t): Rick Warren

Vaikutteille alttiina

Ross Rohde: Under the Influence

Paavali varoitti meitä neljä kertaa eräästä hyvin vaarallisesta asiasta, jota kutsutaan ”maailman alkuvoimiksi”. Hän sanoi, että voimme tulla näiden voimien orjiksi, jotka ovat heikkoja, surkeita (Gal.4:9), onttoja ja pettäviä (Kol.2:8).

Miksi kaikki tämä kova puhe? Miksi Paavali puhui tästä vaarallisesta asiasta sekä galatalaisille että Kolossan pyhille? Miksi Paavali oli kristinuskon alkuaikoina niin sinnikäs vaatimaan, että varhaisten kristittyjen piti valvoa itseään näitä vaarallisia maailman alkuvoimia vastaan?

Luulenpa, että vastaus tähän kysymykseen on aika yksinkertainen. Varsin yksiselitteistä kieltä käyttäen Paavali levitti tietoa maailman alkuvoimien vaaroista laajalle ja kauas, koska niissä piili potentiaali, joka kykeni tuhoamaan meidän uskomme. Hyvä vertaus kuvaamaan sitä, miten nuo maailman alkuvoimat toimivat, on ajatella niitä hengellisinä huumeina. Aivan kuten huumeetkin, ensimmäinen henkäisy näyttää parantavan elämäämme ja tekevän meistä onnellisempia. Ne näyttävät tuovan positiivisen vaikutuksen. Mutta se on harhaa. Ne ovat petollisia ja hyvin vaarallisia. Heti kun ne saavat jalansijaa meidän hengellisessä verenkierrossamme, ne alkavat hitaasti heikentää meitä, kalvaa meidän hengellistä elinvoimaamme, kunnes meistä tulee samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset ympärillämme – meihin ehkä jää vain jonkin verran patinaa kristillisestä uskonnosta (kristinuskosta). Tämä onkin yleisesti ottaen länsimaisen seurakunnan tila tällä hetkellä.

Tärkeämpi kysymys onkin, miten voimme erottaa, olemmeko joutuneet maailman alkuvoimien vaikutukselle alttiiksi. Minkälaisia ovat paljastavat oireet? Ja kuinka voimme mennä katkaisuhoitoon, jotta saamme takaisin sen elinvoimaisen hengellisen elämän, jonka Jeesus kaipaisi nähdä meissä?

Kaksi maailman alkuvoimista juoruavaa merkkiä
Haluaisin osoittaa kaksi ilmaisinta, jotka kertovat, että meidän kristillinen uskomme on joutunut maailman alkuvoimien hallintaan. Tai niin kuin Paavali sen ilmaisee, me käyttäydymme edelleen kuin kuuluisimme maailmaan ja alistuisimme sen sääntöihin (Kol.2:20). Näin tehdessäni haluan myös tähdentää kahta testiä, jotka ovat kuin verikokeita ja jotka osoittavat, virtaako meidän veressämme vaarallista huumetta ”stoicheiaa” (maailman alkuvoimia ja perinnäisiä käsityksiä).

Koe 1: Onko Jeesus yhä Herra?
Artikkelissani ”Inhimillinen kontrolli” totesin, että ”Jeesus on Herra” on kristillinen ”shema”-lause. Se on perustavaa laatua oleva opillinen lausuma, josta kaikki muu riippuu. Se ei ole vain jokin oikea oppi, johon voimme yhtyä. Sen on tarkoitus olla lausuma siitä, miten elämme jokaisen elämämme yksityiskohdan suhteen. Jos se ei sitä ole, olemme olleet vaikutteille alttiina. Kuka siis tekee päätöksiä sinun elämässäsi? Pyritkö aktiivisesti seuraamaan Jeesuksen ohjeita vai teetkö ”viisaita” inhimillisiä päätöksiä? Onko sinun seurakunnassasi ihmisiä, joilla on sellainen asema ja valta, jonka turvin he voivat tehdä omia päätöksiä? Vai onko sinun seurakuntasi rakenne sellainen, että se on viritetty kuuntelemaan Herraa Jeesusta?

Koe 2: Onko Uusi liitto sinun käyttöjärjestelmäsi?
Viittasin artikkelissani myös siihen, että Uusi liitto (Hepr.8:7-13) on meille kuin käyttöjärjestelmä. Samoin kuin tietokoneita pyörittää käyttöjärjestelmä, samalla tavoin meitäkin pyörittää meidän suhteemme Jumalaan. Se on kuin pinnan alla oleva ohjelmakoodi, jonka tulisi hallita meidän kaikkea toimintaamme. Jos yritämme käyttää tietokoneissamme ohjelmia, jotka eivät sovi yhteen käyttöjärjestelmämme kanssa, seuraa virheitä ja kaaosta. Jeesus on Herra ja puhuu meille meidän mielemme ja sydämemme kautta (Hepr.8:10, Jer.31:33). Se on uuden liiton ydin. Kuuliaisuus Herralle on meidän vastauksemme sisäiselle äänelle. Jos emme toimi näin, me emme toteuta uuden liiton järjestelyjä elämässämme. Koska liitto on synonyymi sanalle sopimus, kuinka luulet Jumalan suhtautuvan ihmisiin, jotka kaiken aikaa rikkovat tekemäänsä sopimusta?

Seuraavassa artikkelissani puhun siitä katkaisuhoidosta, jolla pääsemme pois tämän vaarallisen hengellisen huumeen vaikutuspiiristä – maailman alkuvoimien ja perinnäiskäsitysten ulottuvilta.

  • Osaatko kuvitella muita testejä, joiden avulla voimme todeta joutuneemme maailman alkuvoimien syleilyyn?
  • Teenkö minä tästä liian ison numeron sinun mielestäsi? Ajatteletko, että tässä on kyseessä jokin vähäpätöinen teologinen pakoreitti?
  • Alkuseurakunta yritti kaikkine vikoineenkin elää Jeesuksen Kristuksen herruuden alaisena ja uudessa liitossa. Maailman alkuvoimat riisuttiin pois Kiinan kotiseurakunnasta vainojen voimalla. Luuletko, että me olemme hengellisempiä ja tehokkaampia ongelmanratkaisijoita kuin he?
  • Mitä luulet, että lupaamani katkaisuhoito sisältää?

Ross Rohde

Copyright © 2014 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.

Kategoria(t): Ross Rohde

Odottamattomia vastoinkäymisiä

Francis Frangipane: An Un-envisioned Place

Jos tarkastelemme Raamatusta uskon sankareita, löydämme ihmisiä, jotka epäilemättä olivat näkynsä valtaamia. Mutta jos tutkimme asioita tarkemmin, huomaammekin, että nuo näkynsä valtaamat ihmiset löysivät usein itsensä tilanteista, jotka olivat täysin erilaisia kuin he odottivat. Juuri tällaisten odottamattomien vastoinkäymisten keskellä Jumala kasvatti palvelijoidensa luonnetta. Juuri sellaisissa tilanteissa Herra antoi voimansa ilmestyä ja toteutti palvelijansa kutsumuksen.

Ajatellaanpa vaikka Paavalin kirjettä tessalonikalaisille. Hän kertoi, miten hän kovasti kaipasi heitä ja halusi päästä heitä tapaamaan. Mutta saatana esti häntä (1.Tess.2:17-18).

Paavalin täytyi siis uskoa, että Jumala kehotti häntä matkustamaan, perustamaan seurakuntia ja evankelioimaan. Mutta jos katsomme Paavalin elämää, hän oli usein estynyt tekemästä apostolisia matkojaan, koska oli vankilassa. Vaikka hän koki, että Saatana oli esteenä, Jumala tarkkaili häntä. Siellä pimeissä ja kosteissa selleissään, Paavalin luonne kehittyi Kristuksen kaltaiseksi: siellä hän lauloi keskellä yötä, iloitsi aina, rukoili lakkaamatta (ks.1.Tess.5). Vankila ei ollut se tavoite, josta Paavalin näky kertoi, mutta tämän odottamattoman vastoinkäymisen tulikokeessa hän säilytti sydämensä Kristuksessa ja säilytti myös inspiraationsa. Vankilasta alkoi hänen kirjallinen tuotantonsa ja siellä hän kirjoitti syvällisimmät paimenkirjeensä.

Se mikä näytti takaiskulta, olikin Jumalan käsissä järjestely, joka johti suuriin voittoihin! Paavali ja muutkin tuon ajan johtohenkilöt odottivat Jeesuksen paluuta omana elinaikanaan. Vankilaan joutuneina ja estyneinä matkustamasta heidän oli pakko kirjoittaa saamansa ilmestystieto muistiin – ei vain puhua siitä. Sen seurauksena he eivät ainoastaan henkilökohtaisesti tavoittaneet oman sukupolvensa ihmisiä, vaan heidän kirjoittamansa tekstit tavoittaisivat ihmisiä parin tuhannen vuoden ajan!

Tai ajattele apostoli Johannesta. Elämänsä loppupuolella hän joutui pakenemaan yksinäiselle saarelle nimeltä Patmos. Jos joku oli sosiaalinen tapaus, sitä oli ennen kaikkea Johannes. Hän olisi voinut katkeroitua. Eihän tämä tietenkään voinut olla Jumalan suunnitelma miehelle, joka oli viimeisenä elossa niistä, jotka olivat olleet Jeesuksen seurassa? Mutta jos häntä ei olisi ajettu maanpakoon, ei meille olisi nyt tarjolla Johanneksen Ilmestyskirjan tarjoamia majesteettisia näkyjä!

Tai otammeko esiin Joosefin – petos, orjuus ja vankityrmä tuskin olivat niitä asioita, joista hän uneksi, mutta sellaisia asioita Pyhä Henki käytti, kun hän halusi tehdä tästä uneksijasta suuren johtajan Egyptiin. Mahtoiko Daavid odottaa sen jälkeen, kun profeetta Samuel oli voidellut hänet kuninkaaksi, että hän löytäisi itsensä erämaasta ja joutuisi olemaan pakolainen seitsemän vuotta? Ei, mutta juuri siellä epäreilujen erämaavuosien keskellä Jumala muovasi Daavidin ja hänen miestensä luonteita niin että he kokivat syvempää yhteyttä keskenään kuin Vanhan testamentin aikana koskaan koettiin.

Näin on sinunkin kohdallasi. Sinun tämän hetkiset olosuhteesi eivät ole välttämättä sitä, mitä kuvittelit, mutta ne eivät ole Jumalalle mikään este. Paavali oppi tietämään, että Jumala kykeni antamaan täydellistä ilmestystietoa, mutta ei ainoastaan suunnitelluissa paikoissa vaan myös odottamattomissa paikoissa. Paavali kirjoitti:

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 2.Kor.2:14.

Pidän tästä jakeesta! Paavali kirjoitti, että toisinaan hän joutui elämässään epätoivoisiin tilanteisiin. Mutta Jumala oli aina uskollinen. Olipa takaisku millainen tahansa, Jumala johdatti aina palvelijaansa voittosaatossa Kristuksessa. Voimme tuntea Kristuksen tuoksun kaikkialla!

Hän on sinunkin kanssasi. Kun harjoitat uskoasi ja kun lepäät uskossa häneen, voit tehdä aina, mitä Kristus tekisi sinun tilanteessasi. Epäusko hellittää, kun tulet kriisin keskellä Kristuksen kaltaiseksi. Jumala on voimallinen kääntämään sinun takaiskusi ponnahduslaudaksi, joka tuo esiin sinun kutsumuksesi noiden odottamattomien vastoinkäymisten keskellä.

Francis Frangipane

Copyright © 2014 Francis Frangipane. Tämä artikkeli on suomennettu Francis Frangipanen saarnakokoelmasta Francis Frangipane Messages.

Kategoria(t): Francis Frangipane

Pyhä Henki antaa voiman olla Kristuksen todistaja, osa2

Matt Mitchell: The Holy Spirit Empowers Us to Be Witnesses for Christ

20.huhtikuuta 2008

Ap.t.1:1-11

Pyhä Henki antaa voiman olla Kristuksen todistaja 

Sen Jeesus lupasi juuri ennen taivaaseen astumistaan. Luemme Apostolien tekojen alusta 11 jaetta: Lue loppuun

Kategoria(t): Matthew Mitchell

Jumala rakastaa murtuneita

Rick Warren: God Loves You in Your Brokenness

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18.

1.Moos.32 kertoo, että Jaakob paini erään miehen kanssa koko yön – mies oli oikeasti itse Jumala. Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” 1.Moos.32:27.

Olipa pikkuisen outo kysymys. Kyllähän Jumala tunsi Jaakobin. Mutta kun Jumala kysyy sinulta jotakin, ei hän oikeasti halua tietoa – hän tietää jo vastauksen!

Syy, miksi hän kysyi sellaista Jaakobilta, oli hänen tavoitteensa saada Jaakob myöntämään, millainen hän oli. Muinaisina aikoina nimi valittiin tarkoittamaan jotakin, ei sen takia, että se kuulosti mukavalta. Joku sai silloin nimensä vaikkapa ammatin mukaan, kuten leipuri, puuseppä tai seppä. Joku saattoi saada nimensä sukulaisensa mukaan tai sen tilanteen mukaan, jossa eli. Jabes sai nimekseen ”kivulias”, koska hän syntyi vaikean synnytyksen kautta.

Mutta useimmiten vanhemmat antoivat lapselle nimen heidän luonteensa mukaan. Kun ihmiset lausuivat henkilön nimen, he samalla sanoivat, millainen hän on.

Jaakobin nimi tarkoittaa ”petkuttaja”. Ja pojat, miten hän elikään sen todeksi! Koko elämänsä hän valehteli päästäkseen pinteestä ja joutui aina yhteen ja toiseen konfliktiin, koska oli petkuttaja. Hän osasi manipuloida. Kun Jumala kysyi Jaakobin nimeä, hän halusi tämän myöntävän, millainen hän oli.

Tässä piilee kertomuksen hieno puoli. Kun Jaakob sanoi ”Minä olen manipuloija”, Jumala ei yllättynyt yhtään. Ei hän väittänyt vastaan: ”Taidat narrata minua? Paininko nyt muka manipuloijan kanssa? Kuinka en sellaista tajunnut? Enpä huomannut tuota asiaa ollenkaan!” Jumala tiesi tarkasti, mitä kaikkea pahaa Jaakobin elämässä oli, kuten hän tietää kaiken sinustakin – jopa ne asiat, joita et itse tiedosta.

Raamattu sanoo: Jaakobia minä rakastin (Mal.1:2). Pidän kovasti tuosta jakeesta, sillä se antaa toivoa. Jos Jumala rakasti Jaakobia, joka oli sellainen kelvoton tyyppi, joka oli sellainen manipuloija, joka oli sellainen ketku, joka oli sellainen kieroilija ja joka oli sellainen valehtelija – silloinhan Jumala rakastaa myös sellaista kuin minä…

Jos haluat omaan elämääsi pysyviä muutoksia, sinun pitää lopettaa se verukkeiden esittäminen ja selittely ja muiden syyttely omista virheistäsi. Sinun on oltava rehellinen Jumalalle ja myös itsellesi ja nöyrästi myönnettävä: ”Minä tässä olen ongelma.”

Millä tavalla Jumala vastaa tällaiseen murtumiseen? Raamattu sanoo: Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18.

Mieti näitä:

  • Mitä asioita luulet, että Jumala odottaa sinun myöntävän, jotta voisit päästä eteenpäin sisäisessä paranemisessa?
  • Miksi sinusta on niin vaikeaa olla rehellinen Jumalalle, vaikka tiedät hänen olevan jo selvillä kaikesta?
  • Mitä puolia sinussa on, joita pidät itse huonoina? Puhu niistä asioista Jumalan kanssa tänään, ja pyydä häneltä apua, että osaisit ottaa vastaan hänen ehdottoman rakkautensa, jotta saisit voimaa muuttua.

Rick Warren

Copyright © Rick Warren 2014. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Daily Hope with Rick Warren.

Kategoria(t): Rick Warren

Onko evankelista syntisiä vai pyhiä varten?

Ed Waken: Are Evangelists for Sinners or Saints?

Saan kysymykseeni poikkeuksetta vastauksen, että evankelistat ovat syntisiä varten (niitä varten, jotka eivät vielä ole Jeesuksen seuraajia). Näyttää siltä, että meidän käsityksemme evankelistan toimenkuvasta on muovautunut enemmän kuuluisien nimien ja voimallisten persoonien kuin Raamatun mukaan. Voidaan mainita sellaisia nimiä kuin Billy Graham, Aimee Semple McPherson, Luis Palau, D.L. Moody, Greg Laurie ja useita muita, jotka ovat olleet voimallisia saarnaajia ja julistaneet evankeliumia kansanjoukoille.

Ei ole epäilystäkään, etteivätkö mainitut henkilöt olleet evankelistoja, mutta oliko Raamatun mukaan heidän pääasiallinen toimenkuvansa evankelistoina saarnata evankeliumia syntisille?

Jokainen uskova saa toimeksiantonsa Jeesukselta (Matt.4:19, Joh.20:21) ja voimansa Pyhältä Hengeltä (Ap.t.1:8) voidakseen kertoa hyviä uutisia uudesta elämäntavasta. Tässä mielessä evankelistojen on määrä julistaa evankeliumia syntisille. Jumalan sanan mukaan on evankelistojen päävastuu kuitenkin julistaa, opettaa ja varustaa pyhiä – ei syntisiä. Monet kysyvätkin: ”Miksi pyhät tarvitsevat evankelistoja? Onhan heidät jo ”evankelioitu”? – Tämä on hyvä kysymys. Ennen kuin pyrin vastaamaan tähän, katsokaamme, mistä löytyy opetus siitä, että evankelistat ovat pääasiassa pyhiä varten.

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:11-12 (korostus minun).

Tämän kohdan kautta siis opimme, että Jumala antoi evankelistat pyhien (Kristuksen ruumiin jäsenten) varustamista (kasvattamista) varten, jotta pyhät olisivat valmiita ”palvelutyöhön”. Evankelistan toimenkuvana on siis varustaa uskovia elämään todeksi ja välittämään muille hyvää sanomaa Jeesuksesta. Tämän perusteella on selvää, että evankelistojen päätyö on pyhiä, ei syntisiä varten.

Joten palaan kysymykseen, miksi pyhät (seurakunnan jäsenet) tarvitsevat evankelistoja. Tähän on ainakin kolme selkeää syytä. Pääasiassa heidän tehtävänsä on varustaa toisia pyhiä, jotta nämä osaavat vapaasti ja pelottomasti kertoa hyviä uutisia oman elämänsä kautta (Ef.4:11-16). Toisekseen jokainen uskova tarvitsee jatkuvaa muistutusta siitä, että olemme täydellisen riippuvaisia Kristuksesta kaikkina aikoina. Evankeliumia pitää saarnata meille itsellekin, että emme unohda. Sukupolvesta toiseen on niin helppoa unohtaa, mitä kaikkea Kristus on tehnyt puolestamme. Erilaiset asiat hajottavat huomiotamme, joudumme välinpitämättömyyden valtaan tai koettelemuksiin, jotka siirtävät katseemme sivuun Kristuksesta. Kun muistamme, millaisessa velassa olemme Jeesukselle, me päädymme helpommin etsimään tilaisuuksia kertoa hyviä uutisia, koska olemme kiitollisia. Kolmanneksi jatkuva muistuttaminen Raamatun totuuksista, jotka lupaavat vapautta, voimaa, auktoriteettia ja jopa oikeita sanoja muille puhuttavaksi, on elintärkeää ja hyvin olennaista kaikille uskoville. Lähes jokainen uskova tarvitsee jatkuvaa vahvaa rohkaisua, jotta voi kuunnella Jeesusta ja kertoa muille totuutta hänestä. Tätä kolmatta syytä on usein väheksytty, mutta se on valtavan tärkeä tekijä uskonyhteisöjen elämässä.

Historian saatossa pyhät ovat katsoneet aina evankelistojen puoleen, kun on tarvittu Jumalan valtakunnan ”raskaan sarjan” julistamista, sillä he ovat halunneet vapautuksen siitä vastuusta, joka on kuitenkin heidän oma täysi etuoikeutensa (2.Kor.5:14-21). Minun mielestäni tämä yksipuolinen nojaaminen sananjulistuksessa evankelistoihin on heikentänyt seurakuntaa ja aiheuttanut sen, että sanan kylvämistä on suuresti rajoitettu. Kun evankelistat tekevät päätyönsä ja varustavat muita pyhiä toimimaan itseluottamuksella hyvän sanoman julistajina Jeesuksesta Kristuksesta, siementä kylvetään enemmän ja se merkitsee, että hyvän sanoman viestinviejät tavoittavat useampia (2.Kor.3:4-6).

  • Onko tämä ajatus, että evankelistojen päärooli koskee pyhiä eikä syntisiä, sinulle uusi?
  • Millä tavalla tämän ymmärtäminen vaikuttaisi sinun seurakuntaasi tai seurakuntaan yleensä?

Ed Waken

Copyright © Edward Waken 2014. Julkaistu luvalla. Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa: Thoughts Out There by Ed

Kategoria(t): Edward Waken