D. Clark

Douglas Clark: Follow The Bread Crumbs

Douglas ClarkSeuraa leivänmuruja
Jumala kosketti minua ensi kerran, kun olin 12-vuotias, ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin sain Pyhän Hengen, minkä jälkeen minun uskonvaellukseni sai aivan uuden ulottuvuuden. Eräänä päivänä, kun olin lukemassa raamattua, satuin lukemaan Paavalin kirjettä Galatalaisille ja luin hänen ohjeensa hengessä vaeltamisesta. Nuo sanat tulivat minulle eläviksi siinä hetkessä ja aivan kuin hyppäsivät ulos tekstistä.

Sain nähdä aivan kuin välähdyksen sellaisesta Herran läheisyydestä, missä voimme vaeltaa voitollisesti. Siitä hetkestä alkaen sydämeni kaipasi saada aina vain lisää Jumalalta. Minulla oli tapana istua sunnuntain päiväkokouksessa ja tunsin itseni kokouksen jälkeen ruokituksi, mutta nyt olin tyytymätön – janosin lisää, mutta minulla ei ollut selvää suuntaa, mihin päin mennä. Etsin koko ajan leivänmuruja.

Aloin käydä muissa seurakunnissa, koska ajattelin, että saisin sammuttaa janoni paremmin muualla. En vain oikein löytänyt tietä ulos metsästä. Sama mihin päin käännyin, tunsin olevani eksyksissä enkä saanut janoani sammumaan. Sitten huomasin erään sisaren seurakunnasta, jonka uskon vaellus näytti paljon vakaammalta. Minua veti puoleensa se elämä, mitä vaistosin hänellä olevan. Lyhyen ajan kuluttua hän kuitenkin jäi pois seurakunnan tilaisuuksista. Hän sanoi, että Jumala oli kutsunut hänet ulos systeemistä. Tämä oli meidän kaikkien silmissä hyvin epätavallista katseltavaa. Eräs sisar kysyi: ”Dorothy, minne voi mennä, jos jättää seurakunnan?” Dorothy vastasi: ”Hänen luokseen”.

Muutamaa kuukautta myöhemmin törmäsin muihinkin ihmisiin, jotka olivat jättäneet laitostuneen seurakunnan taakseen vain pyrkiäkseen paremmin palvelemaan Jumalaa. He tulivat hyvin erilaisista taustoista: oli katolisia, baptisteja, metodisteja ja helluntailaisia. Olin hämmästynyt siitä, että he kaikki puhuivat yhdestä ja samasta asiasta! Ainoa kerta, kun olin kokenut tällaista yhteyttä kasvotusten, oli niinä kertoina, kun olin tavannut samasta kirkkokunnasta tulleita ihmisiä. Tajusin, että kaikki nämä ihmiset puhuivat samoista asioista, koska he istuivat saman opettajan jalkain juuressa – Pyhän Hengen!

Ei kestänyt kovin pitkään, kun löysin leivänmuruilla merkityn polun, joka johti minut samaan joukkoon näiden hylkiöiden luo. Kun kokoonnuimme yhteen ja rukoilimme, tunsin että sain hengellistä tyydytystä. Kuulin Jumalan puhuvan ja hänen sanansa sai tulla todeksi omassa elämässäni! Tämä oli omassa elämässäni alku sille, että sain päästä syvemmälle. Ensi alkuun ihmettelin, miten kukaan ei tajunnut, että oli olemassa enemmän, ja miksi he olivat tyytyväisiä siihen, että olivat hyviä ihmisiä, sanoivat ”aamen” aina, kun pastori saarnasi, ja kävivät kolmesti viikossa seurakunnan tilaisuuksissa.

Siitä on nyt yli 30 vuotta aikaa. Sen jälkeen olen kokenut monia ylämäkiä ja alamäkiä, mutta kokonaisuutena ottaen olen nähnyt Jumalan ilmestyvän elämäni kautta, kun olen pyrkinyt seuraamaan häntä. Jeesus sanoi, että Jumalan valtakunta on meissä sisäisesti, ja silti me haluamme jatkuvasti tarkastella ulkonaisia asioita ja korvata uskonnollisella tiedolla sen, mikä on aitoa ja todellista.

Olen todella kiitollinen, että Jumala ilmestyy jatkuvasti niille, jotka kuulevat hänen äänensä. Edelleen näemme vain hämärästi kuin ikkunan läpi, mutta vähä vähältä voimme tunnistaa hänen vaikutuksensa elämässämme ja alamme nähdä hänet sellaisena kuin hän todella on. Jos seuraamme leivänmuruja, me opimme kuulemaan sitä pientä hiljaista ääntä sisimmässämme, minkä kautta Pyhä Henki tuo Kristuksen esiin meidän kauttamme.

Douglas Clark

Copyright © Douglas B. Clark 2010. Julkaistu luvalla. Douglas Clark’in kotikaupunki on Niles, Michigan. Hänen oman nettijulkaisunsa osoite on: www.theinwardjourney.net

Suomennetut artikkelit

Mainokset