Sisäinen matka, osa2

Douglas Clark: The Inward Journey

Ajatus, että Jumala haluaa mieluummin muuttaa ihmisen sydämen kuin hänen ympäristönsä, on lihalliselle mielelle aivan liian vaikea hyväksyä! Jotta ihminen voi muuttua sisältäpäin, jonkin osan hänestä on kuoltava, jotta syntyisi tilaa Jumalan antamalle elämälle. Kuinka monesti olemmekaan pyytäneet Jumalaa muuttamaan ulkonaisia asioita pyytämättä lainkaan, milloin hän muuttaa meidän sisimpämme.

Meissä jokaisessa vaikuttavasta itsesuojeluvaistosta johtuu, että emme osaa nähdä totuutta Jumalan valtakunnasta. Siksi Jeesus sanoo: Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa (Ilm.2:17). Manna oli taivaan ravintoa. Kaikki uskovat saavat osansa Jumalan ravitsevasta huolenpidosta, mutta Jeesus toteaa, että on olemassa kätkettyä mannaa, joka on varattu niille, jotka voittavat. On olemassa monia asioita, joita hän haluaa näyttää meille, mutta meidän tulee olla valmiita laittamaan sivuun inhimillinen järkeily. Sillä syvällä tämän järkeilyn syvyyksissä piilottelee ”minä itse” odottaen vaan, että voi toteuttaa itseään ja sillä tavalla selviytyä hengissä.

Uskovat, jotka jatkavat vaellustaan oppiakseen paremmin tuntemaan Jumalansa, näkevät kuinka yksi teema hallitsee raamattua alusta loppuun. Kristus teissä, kirkkauden toivo! Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Alussa oli Hyvän ja pahan tiedon puu ja lopussa Elämän puu ja siinä kohtaamme itse kukin oman sisäisen kysymyksen asettelumme, kun meidän tulee päättää, kummasta puusta syömme. Meidän luonnolliset vaistomme eivät eroa yhtään Aadamin vaistoista, joten me ihan luonnostaan haluamme tulla osallisiksi Hyvän ja pahan tiedon puusta. Kun Jumala kutsuu meitä ulos syömään Elämän puusta, on meidän kuljettava ensin leimuavan miekan kautta, sillä mikään liha ei voi olla osallinen taivaallisesta luonnosta. Kaikki vanha luonto pitää juuria meistä pois ja kuluttaa Jumalan puhdistavassa tulessa.

Kun jatkamme matkaamme, me huomaamme, että sillä miten Jumala käsitteli Aabrahamia, on suuri merkitys perinnöllemme, jonka saamme uskon kautta. Kun jatkamme eteenpäin, huomaamme miten Jumala käsitteli Israelia, ja se puhuu meille suoraan, millaista matkaa teemme tunteaksemme hänet. Aloitamme Egyptistä (lihasta) ja henki johtaa meidät erämaahan. Epäuskomme ja lihallisen luontomme tähden emme kykene pääsemään suoraa päätä Luvattuun maahan ja niinpä kierrämme ympyrää, kunnes opimme luopumaan omasta yrittämisestä ja pääsemään Jumalan lepoon. Mutta tämä ei ole vielä päätepiste. Kaikki ne juhlat, joita Israelin kansa vietti, kertovat hengellisestä kehityksestämme ja Jumalan valtakunnasta, joka on meissä sisäisesti. Näiden konkreettisten asioiden symboliikkaan sisältyy paljon kätkettyä hengellistä viisautta.

Ensimmäiseksi on virheetön pääsiäislammas, joka ottaa pois meidän syntimme. Seuraavaksi tulemme osallisiksi Hengen ensihedelmistä, kun koemme helluntain. Silloin saamme kokea hänen voimansa voidaksemme olla hänen todistajiaan maailman keskellä. Sitten kun Jumala kutsuu meitä osallistumaan Lehtimajanjuhlaan, opimme olemaan hiljaa hänen edessään niiden rajoitusten puitteissa, jotka hän on meille asettanut, kun on antanut meille kullekin yksilöllisen majan – joka yleensä sijaitsee erämaassa.

Kun menemme eteenpäin, me näemme, että Jumalan tahdosta Ilmestysmaja piti rakentaa tarkasti mallin mukaan, ja sitten tajuamme, että se malli on kuitenkin vain varjoa siitä todellisuudesta, mikä on Kristuksessa. Kun etenemme Jeesuksen elämään, me luemme, että hän huusi ristillä ”Se on täytetty!” ja samalla temppelin esirippu repeytyi kahtia. Mikä taivaallinen yhteen sulautuminen tapahtuikaan tuona päivänä, kun oikea todellisuus sijoitettiin sen varjon tilalle, mitä luonnollinen Israel ja kiviin kirjoitettu vanha liitto edustivat!

Kuinka monesti Jeesuksen palvelutyön yhteydessä tapahtuikaan, että hänen puhuessaan hengellisistä asioista ympärillä olevat ihmiset tulkitsivat sitä ihmisjärjen mukaan – sen järjen, mikä saadaan syömällä Hyvän ja pahan tiedon puusta – eikä niinkään sen ymmärryksen mukaan, mikä saadaan syömällä Elämän puusta! Kun hän puhui Nikodemukselle ja kertoi tälle uudestisyntymisen välttämättömyydestä, ”Niko”-parka yritti mielessään kaavailla, miten ihminen voisi palata äitinsä kohtuun. Kun Jeesus puhui temppelistä, joka tuhotaan ja sitten rakennetaan uudestaan kolmessa päivässä, hän puhui omasta ruumiistaan, mutta kuulijat osasivat ajatella vain maallista rakennusta.

Kuinka monta kertaa olet kuullut jonkun julistavan saarnatuolista ”Eikö olekin ihanaa olla Jumalan huoneessa tänä aamuna?” – vaikka raamattu selvästi opettaa, että Jumala ei asu käsin tehdyissä temppeleissä?

Emmekö mitenkään voi käsittää, että Jumalan totuudet tulee ymmärtää hengellisesti? En välitä yhtään siitä, kuinka monta kertaa luemme raamattua tai kuinka hyvin ymmärrämme hepreaa tai kreikkaa. Ilman Jumalan Hengen voitelua kaikki on kuollutta kirjainta eikä siitä sellaisenaan koidu mitään muuta kuin muotojumalisuutta. Milloin oikein laitamme sivuun lihalliset oppirakennelmamme ja Jumalan valtakuntaa koskevat tulkintamme ja annamme Pyhän Hengen valaista mielemme syvyydet?

Meidän eteemme on laitettu Elämän puu, mutta vakuutan jokaiselle, että ennen kuin olemme valmiita heittäytymään miekkaan, emme saa syödä kätkettyä mannaa! Emme voi uskoa edes omaa kuolemaamme ”itsellemme”. Sen kaiken täytyy tulla häneltä.

Uskova, joka on päässyt yksinkertaisesta kurituksen kokemuksesta sille tasolle, missä häntä ruoskitaan kuin poikaa, näkee kuvan matkareitistämme Kristuksessa lukiessaan Johanneksen ilmestystä Jeesuksesta Kristuksesta. Sillä sama, minkä Jumala on julki tuonut Pojassa, tullaan tekemään julkiseksi myös ”pojissa”, hänen ruumiinsa kautta, johon kuuluu monia jäseniä. Tämän vuoksi hän oli esikoinen suuressa veljesjoukossa.

Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Hepr.2:10.

Lukiessaan Jeesusta ennustavasta ihmisen lapsesta, jonka oli määrä nousta Jerusalemista, monet ymmärtävät, että siinä on kuva meidän kehityksestämme Kristuksessa, kun meidätkin synnytetään seurakunnan kautta ja johdetaan erämaahan. Samoin se työ, joka täytettiin ristillä, havainnollistetaan myös meidän kauttamme. Siksi Paavali sanoi:

Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Room.8:17.

Jos olemme todella saanet kutsun Jumalan yhteyteen, emme enää katsele ulkonaisia, vaan näemme Jumalan valtakunnan sisäisesti meissä. Älkäämme antako lihallisen ymmärryksen vetää huomiotamme ulkonaisiin ja pois Jumalan tavasta käsitellä asioita. Ellemme opi hallitsemaan omaa maanpäällistä osaamme, emme voi olla osallisia siitä taivaallisesta luonnosta, joka tekee todella vapaaksi.

Niille, jotka etsivät Jumalan valtakuntaa, kaikki raamatussa viittaa siihen sisäiseen matkaan, jossa opimme tuntemaan häntä ja voittamaan kaiken, mikä ei ole hänestä! Älkää antako antikristuksen hengen johtaa itseänne harhaan, sen hengen, joka yrittää alituisesti vetää huomiomme kaikkeen ulkonaiseen. Se jättää meidät ”itsemme” rauhaan, niin että ihminen voi aina yrittää toteuttaa ”itseään” ja sovittaa sitä yhteen viimeisimpien uskonnollisten virtausten kanssa, sillä ”minä itse” haluaa jatkuvasti löytää erilaisia tapoja hallita Jumalan temppelissä.

Kun Pyhä Henki puhuu meille, älkäämme olko sellaisten ihmisten kaltaisia, jotka näkevät kaiken luonnollisin silmin ja sen vuoksi kadottavat näkyvistään sen, mitä Jumala tekee. Tämän artikkelin tarkoitus ei ollut antaa tyhjentävää vastausta tai tuoda esiin viimeisintä opillista käsitystä lopun ajasta. Uskon, että Pyhän Hengen tarkoitus on saada meidät kysymään kysymyksiä, joihin vain hän voi antaa oikean vastauksen. Saakoon Pyhä Henki valaista meidän sydämemme Jumalan totuuden valolla. Jos opimme tuntemaan totuuden ilman tätä Hengen voitelua, siinä ei ole elämää enemmän kuin valheessakaan, sillä totuus on enemmän kuin jokin opetus tai uskomus, se sisältyy kokonaan Jeesuksen Kristuksen elävään persoonaan – Voideltuun.

Douglas Clark

Copyright © Douglas B. Clark 2010. Julkaistu luvalla. Douglas Clark’in kotikaupunki on Niles, Michigan. Hänen oma nettijulkaisunsa on: http://theinwardjourney.net/blog

Advertisement
Kategoria(t): Douglas Clark. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s