Stefanoksen sydän, osa1

Victoria Boyson: Stephen’s Heart

Jeesuksen lisäksi tuskin kukaan muu henkilö raamatussa tuo esiin Jumalan valtakunnan asiaa niin sydämen palavuudella kuin Stefanos (Ap.t.6:5-8:1). Meille ei kerrota, kuinka vanha Stefanos oli, mutta minulle hän on aina iätön ihminen, joka edustaa puhtautta, innokkuutta ja palavuutta. Kun ajattelen Stefanoksen elämää, alan helposti itkeä. Juuri hän nousee mieleeni, jos ajattelen, minkälainen Jumalan seurakunta tulee olemaan lopun aikana.

Stefanos oli yksi niistä ensimmäisistä, jotka valittiin alkuseurakunnan ”vanhimmiksi”. Niistä seitsemästä miehestä, jotka valittiin, hänen sanottiin olleen kaikkein voidelluin ja hurskain. Jumala käyttikin Stefanosta saadakseen aikaan evankeliumin voimallista leviämistä. Kun hän kuoli, hänen marttyyrikuolemastaan seurasi suuri vaino alkuseurakuntaa kohtaan, mikä sai kristityt pakenemaan joka suuntaan (Ap.t.8:1-8).

Kun he levittäytyivät ympäriinsä, he veivät evankeliumin mukanaan joka paikkaan, mihin olivat paenneet, ja niin alkoi kristinuskon piirissä lähetystyön aika. Mutta Stefanoksen kuolema sinänsä ei tehnyt hänestä ainutlaatuista, vaan se, miten hän kuoli.

Stefanos oli mies täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä ja hänen kauttaan Jumalan sana menestyi. Kun Stefanos puhui, silloin Jumalan läsnäolo tuntui, ja Jumala teki hänen kauttaan myös monia ihmeitä.

Vaikka häntä rakastettiin, hänellä oli myös monia vihamiehiä. Joidenkin synagogan jäsenten mielestä hän oli väärässä ja he alkoivat väitellä hänen kanssaan. He eivät kuitenkaan pärjänneet hänelle viisaudessa ja hengen voitelussa. Niinpä he alkoivat selän takana juonia hänelle vaikeuksia. He värväsivät miehiä levittämään hänestä valheita ja sanomaan, että hän on herjannut Jumalaa ja Moosesta.

Sen ajan uskonnolliset johtajat kuulivat noita juoruja ja hänet noudettiin kuultavaksi Suuren Neuvoston eteen. Mutta neuvoston edessäkin hän säteili Jumalan kirkkautta.

Hän piti yhden raamatun hienoimmista saarnoista – saarnan, mikä kuvasi hänen kansansa historiaa. Hän puhui myös sellaisen temppelin tärkeydestä, jota ei ole rakentanut ihminen. Hän opetti, että Jumalan henki ei asunut siinä ulkonaisessa temppelissä, jota monet fariseukset tuntuivat pitävän tärkeämpänä kuin Jumalaa itseään, vaan että hän vaikutti niiden ihmisten sydämessä, jotka rakastivat häntä. Hän ojensi fariseuksia siitä, että he asettivat temppelin tärkeämmäksi kuin ne ihmiset, joita varten se oli rakennettu. Hän kutsui heitä kavaltajiksi ja murhaajiksi. Hän sanoi: Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet. Ap.t.7:53.

Hänen opetuksensa riisti Jumalan pois fariseusten käsistä ja antoi sen tavallisille ihmisille. Hän pyrki vapauttamaan heidän ajattelunsa perinteen kahleista ja myös vallanhaluisten ja kostonhimoisten ”pyhien” miesten hallusta ja tuoda Jumalan kaikkien ulottuville Kristuksen kautta.

Väkijoukko joutui raivon valtaan ja alkoi sättiä ja herjata Stefanosta. He raahasivat hänet ulos kaupungista tappaakseen hänet. Mutta Stefanos oli niin valmis kuolemaan Herransa vuoksi, että hän rukoili kun häntä kivitettiin: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” (Ap.t.7:59). Ne olivat hänen viimeiset sanansa.

Stefanos oli onnellinen, kun sai tehdä hengellistä työtä täällä maan päällä. Hänen elämänsä kulku oli säädetty Jumalan valtakunnan päätöksin, ei tämän maailman toimesta. Hän puhui pelottomasti eikä välittänyt, miten hänelle itselleen kävi. Hän ei suostunut nöyristelemään aikansa uskonnollisen eliitin edessä.

Hänellä oli paljon rakkautta Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. Stefanos ei kieltänyt Kristukselta mitään, ei edes omaa henkeään. Hän oli päästänyt otteensa irti tästä maailmasta ja eli vain tulevaa varten.

Nyt hän elää Kristuksen kanssa ikuisuudessa ja riemuitsee jokaisesta sielusta, jota hän on todistuksellaan auttanut pääsemään pelastukseen. Hän saa korjata ikuisuutta varten valtavan sadon niistä siemenistä, jotka sai kylvää Jumalan valtakunnan hyväksi, kun hän eli maan päällä.

Osaatko kuvitella, millaista hänen elämänsä on nyt? Kuinka se onkaan täynnä kirkkautta. Hän saa elää koko ikuisuuden Herran kanssa, ylistäen häntä ja viettäen aikaa yhdessä hänen kanssaan. Joka kerta, kun jonkun sielu siirtyy ikuiseen elämään, hän voi iloita tietäen, että hänen kuolemansa ei mennyt hukkaan, vaan oli auttamassa heitä pääsemään taivaaseen. Mikä sanoinkuvaamaton ja ilontäyteinen tapa viettää ikuisuus!

Victoria Boyson

Julkaistu luvalla. Tämä artikkeli on suomennettu sivuilta Speaking Life Ministries © 2010. http://www.speakinglife.net

Mainokset
Kategoria(t): Victoria Boyson. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s