Francis Frangipane: Fast From Judging
Jos olet joskus paastonnut pitkään, tiedät, että se voi olla elämää mullistava kokemus. On monia tapoja paastota. Niniven kuningas paastosi yhdessä kansansa kanssa kolme päivää syömättä ja juomatta. Jumala huomioi heidän vilpittömän katumuksensa ja säästi kansan ja teki heistä hyvän esimerkin paastorukouksen voimasta (Luuk.11:32).
Paasto voi olla voimallinen keino tuomaan esiin herätystä tai se voi päinvastoinkin hapantua uskonnolliseksi hartaudenharjoitukseksi, jolla ei ole paljon mitään merkitystä. Fariseukset paastosivat kahdesti viikossa, mutta halusivat sillä päteä ihmisten silmissä. Heidän paastostaan tuli ylpeyden ilmaisua. Paaston [fast] tarkoitus on olennaisella tavalla nopeuttaa [faster] meidän pääsyämme hengelliseen tavoitteeseen. Jeesus sanoi: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6. Nälän päämäärä on siis saavuttaa vanhurskaus joko omassa henkilökohtaisessa elämässämme tai perheemme, seurakuntamme, paikkakuntamme tai kansakuntamme elämässä. Paasto johtaa meidät nopeammin tavoitteeseen.
Emme saa kuitenkaan sallia sitä, että paastosta tulisi meille jokin itseemme kohdistuva kuritus. Paasto ei ole ”ruumiin kurittamista” varten (Kol.2:20-23). Siinä huolehditaan sielun hyvinvoinnista sen sijaan, että käytettäisiin aikaa ruumiin tarpeisiin. Siinä pyritään lähelle Herraa. Luetaan raamattua, mietiskellään sanaa tai rukoillaan joko oman itsensä puolesta tai läheisten tai seurakunnan puolesta.
Jesaja 58 kertoo meille siitä, kuinka paasto voi myös olla ajanjakso, jonka aikana osoitetaan rakkautta toisille.
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Jes.58:6-7.
Niinpä, kun paastoat ruoasta, mieti myös tapoja, miten voit auttaa huonossa asemassa olevia ja onnettomia. Voit jopa antaa ruoasta säästämäsi rahan avustusjärjestöille, joka huolehtivat onnettomista ihmisistä jossakin kaukana.
Esirukoilijan paasto
Ehkä kaikkein voimakkaimmin elämäämme koskettava paasto on sellainen, jota olen kehottanut erityisesti esirukoilijoita ottamaan käyttöönsä. Olen pyytänyt heitä pitämään kuukauden mittaisen paaston tuomitsemisesta. On kiintoisaa seurata ihmisten reaktioita. ”Mitä oikein saamme ajatella?” he kysyvät. Haluan sanoa vain sen, että älkää antako omien ajatustenne johtaa teitä ihmisten tuomitsemiseen, vaan antakaa ajatustenne mieluummin viedä teitä armahduksen pyytämiseen.
Tuomitsemisen halu ja kiire arvostella on kirous, joka kalvaa seurakuntaa ja tuottaa kuolemaa yksilöiden elämään. Kirousta? Kuolemaa? Niin, joka kerta kun tuomitsemme, me samaan aikaan vedämme Jumalan tuomion päällemme ja joka kerta, kun tuomitsemme toisia, me julistamme tuomion itsellemme (Matt.7).
Monet uskovat kyllä rukoilevat, käyvät hengellistä sotaakin ja nuhtelevat paholaista, mutta useimmiten se vihollinen, jonka kimppuun he käyvät, ei ole demonista alkuperää. Se on seurausta heidän omista teoistaan. Elämä antaa heille takaisin samalla mitalla kuin ovat itse mitanneet toisille. He ovat tuomion alla, koska ovat itse tuominneet toisia (Ks.Matt.7:2).
Kun kehotan ”paastotkaa tuomitsemisesta”, en tarkoita, että meidän pitäisi suhtautua välinpitämättömästi henkien erottamiseen. Ei toki. Mutta ihmisten tuomitseminen ei ole henkien erottamista. Vikojen etsintä ei ole hengen lahja. Kun näemme jotakin olevan pielessä, meidän täytyisi oppia pelkän arvostelun sijasta rukoilemaan armoa tilanteeseen. Senkin jälkeen näemme hyvin, mikä on pielessä, mutta olemme hillinneet vihamme ja etsineet vääryydelle sovitusta Kristuksen rakkauden kautta.
Jeesus sanoi: Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Matt.5:7. Kun vastustamme taipumustamme impulsiiviseen tuomitsemiseen ja sen sijasta rukoilemme Jumalan armon ilmestymistä, voi tapahtua ihmeellisiä: raikas armon ovi aukeaa edessämme. Ymmärräthän, että jokaisen päivän jokaisena hetkenä meillä on kaksi ovea edessämme: toinen ovi vie meitä aina uusiin armon kokemuksiin, kun taas toisen oven takana on kaikenlaisia esteitä ja vaikeuksia. Kuinka voimme siis avata armon oven? Avain elämään, joka saa osakseen paljon Jumalan armoa, on siinä, että annamme runsaan armahduksen ympärillämme oleville ihmisille (ks.Matt.18).
Tunnen uskovia, jotka eivät ole päässeet hengellisesti eteenpäin vuosikausiin. He käyvät seurakunnan tilaisuuksissa, he maksavat kymmenyksensä, mutta he ovat pitäneet kiinni tuomitsevasta asenteesta. Heillä on aina jotakin kielteistä sanottavaa muista. Sellaisina he altistavat itsensä Jumalan tuomioille. Heidän mahdollisuutensa ottaa vastaan Jumalan armoa on vähäinen, koska he eivät ole antaneet armoa toisille.
Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Jaak.2:13.
Siinäpä vesiselvä jae: tuomio on armoton sille, joka ei anna armoa toiselle.
Oletko miettinyt, miksi sinun versiosi kristinuskosta ei oikein tunnu siltä yltäkylläisyydeltä, jonka Jeesus lupasi? (ks.Joh.10). Ehkä se johtuu siitä, että olet liian tuomitseva. Hyvä uutinen on kuitenkin tämä: joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Jos koet olevasi syntinen ja elämässäsi on huonolla tolalla olevia asioita, mutta pyrit kuitenkin olemaan armollinen, silloin Jumala lupaa, että hän antaa samanlaista kohtelua sinulle kuin sinä annat toisille. Ne alueet sydämessäsi, jotka tarvitsevat armoa, saavat parantua sen elämän voimasta, jonka Jumala lahjoittaa armolliselle sydämelle.
Rakkaat ystävät, harkitkaa tehdä muutos elämässänne – ehkä teidän olisi aika ryhtyä viettämään paastoa armon puolesta. Niin, katsokaa, mitä tapahtuu, jos vietätte 30 päivän paaston kaikesta toisten tuomitsemista.
Francis Frangipane
Copyright © 2010 Francis Frangipane
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Sana puhuttelee 