Jatka tankkaamista, osa1

K.P.Yohannan: Keep Filling the Tank!

Eräänä päivänä ajoin lentokentälle tapaamaan ystävääni. Matkalla poikkesin huoltoasemalle, kun bensamittari näytti tyhjää. Kun katselin tankkauksen aikana, kuinka laskun summa nousi nousemistaan 15,18,20,24 ja niin edelleen, sanoin itsekseni ”tässä on jotain mätää”. Keskeytin tankkaamisen ja katsoin auton alle, ettei bensa vuotanut mistään maahan. Ei näyttänyt vuotavan. Pumppu lopulta lopetti, kun lasku näytti lukemaa 38. Kotiin tultuani valitin vaimolleni Giselalle, että bensan hinta on noussut taivaisiin. Hän nauroi ja sanoi: ”Joopa joo, herra ei ole tainnut käydä pitkään aikaan tankkaamassa?” – Tottahan se olikin.

Kuinka hienoa olisikaan, kun voisimme täyttää auton tankin kerran ja sitten voisimme ajella sillä loputtomiin. Mutta homma ei toimi ihan niin. Meidän on käytävä tankkaamassa aina silloin tällöin, jos aiomme pysyä liikkeellä.

Meillä on sama tilanne, kun seuraamme Herraa. Ei riitä, että joskus kuuntelemme yhden saarnan tai luemme tuokion raamattua ja sitten vain toivomme, että se riittää pitämään meidät rohkeina ja päättäväisinä juoksemaan kilpailumme maaliin asti.

Jeesus sanoi: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Matt.4:4.

Jotta voimme seurata Jeesusta ja ylittää maaliviivan voitokkaasti, meidän tulee täyttää sydämemme päivittäin sillä rohkaisulla, opetuksella, ojennuksella ja toivolla, mikä löytyy ainoastaan Jumalan sanasta.

Masennus on todellinen uhka jopa kaikkein sitoutuneimmille uskoville.

Johtajina, kokoaikaisina Jumalan valtakunnan työntekijöinä ja vilpittöminä Kristuksen seuraajina emme useinkaan kehtaa sanoa, että olemme masentuneita, koska pelkäämme ihmisten ajattelevan heti, että emme taida olla kovinkaan hengellisiä ihmisiä.

Olen palvellut Herraa yli 40 vuotta. Mutta kaikesta ymmärryksestäni, tiedostani ja johtajan työssä saamastani kokemuksesta huolimatta olen monia kertoja kokenut masennusta. Joskus olen hiljaa itsekseni suunnitellut erota tehtävistäni ja käyttää aikani johonkin vähemmän rasittavaan.

Totuus on se, että jopa sellaiset uskon jättiläiset kuin Mooses, Elia ja apostoli Paavali joutuivat useinkin sellaiseen ahdinkoon, että he epäilivät, selviytyisivätkö mitenkään eteenpäin.

Mitä syitä voimme löytää masennukselle?

Unohdamme todellisuuden, jonka keskellä joudumme elämään. Kun elämme uskossa, joudumme uimaan vastavirtaan ja vihollinen on aina kimpussamme. Jos unohdamme tämän, me voimme kokea epäonnistumista, masennusta ja halua luovuttaa.

Taistelemme todellisessa sodassa. Jos edistymme niin, että antaudumme pelastamaan muitakin, meistä tulee vihollisen päänsärky. Siitä syystä Paavali sanoi: Olisiko minun kannattanut taistella Efesoksessa petoja vastaan? (1.Kor.15:32). Hän ei puhunut leijonista ja karhuista, vaan pimeyden henkivalloista. On totta, että käymme tosi taistelua näkymättömissä maailmoissa ja olemme keskellä tätä sotaa.

Joudumme toteamaan, että olemme saaneet Jumalalta todella valtavan urakan. Kun meidän vastuumme Jumalan valtakunnan rakentamisesta kasvaa, myös meidän kuormituksemme kasvaa ja samalla hengellinen sota käy kiivaammaksi. Kaikki tämä on todellisuutta ja niin kauan, kun elämme täällä maan päällä, kaikki tämä jatkuu.

Mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalaa, sitä huonommiksi uskoviksi koemme itsemme. Me masennumme, koska emme näytä ikinä täyttävän mittaa siinä valossa, mikä on meidät valaissut ja minkä olemme tulleet tuntemaan. Luemme kirjoja, joita ovat kirjoittaneet Andrew Murray, A.W.Tozer tai Watcman Nee ja yhdessä tunnissa me saamme niistä tietoa, jonka oppimiseen meni heiltä 40 vuotta. Sitten katsomme itseämme ja tajuamme, että emme täytä mittaa, katsomme toisiakin ja huomaamme, että he nyt eivät varsinkaan täytä mittaa, eivät ainakaan ne, jotka ovat nousseet johtajiksi. Unohdamme, että me kaikki olemme vielä matkalla ja että jokaisella on oppiminen ja hengellinen kasvaminen kesken ja jokainen etenee eri tahdilla ja eri tasolla. Emme oikeastaan koskaan pääse täällä ajassa sellaiseen tilaan, jossa voisimme kokea olevamme hengellisesti kypsiä. Paavali ei siihen päässyt. Kun hän oli julistanut sanaa 20 vuotta, hän sanoi: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. 1.Tim.1:15.

Miten siis pääsemme voitollinen masennuksesta ja jaksamme jatkaa?

Samoin kuin automme bensatankkia pitää täyttää, meidänkin tulee täyttää sydämemme Jumalan sanalla, jotta voimme säilyttää uskon rohkeuden ja mennä eteenpäin.

Meidän on syytä saada jatkuvasti uusia muistutuksia siitä, mitä olemme kutsutut toteuttamaan elämässämme. Ja raamattu jatkuvasti toistaa yhä uudestaan, mitä meidän tulee tehdä. Totta puhuen, jos me voisimme syöttää raamatun tekstin tietokoneen muistiin ja poistaa siitä kaiken, missä samoja asioita toistetaan, saisimme kokoon ehkä 50 sivua. Miksi Jumala toistaa niin paljon asioita? Koska hän tietää, että me unohdamme asiat kovin helposti ja meidän on tarpeen lukea samat asiat aina uudestaan, jos mielimme vaeltaa täällä uskon tietä.

Jos Jumala on tässä määrin toistanut niitä totuuksia, joita tarvitsemme vaeltaaksemme uskon tiellä ja voidaksemme säilyttää rohkeutemme ja selviytyäksemme maaliin, olkaamme siis kiitollisia ja tunnollisia siinä, että täytämme sydämemme päivittäin Jumalan sanalla. (Jatkuu)

K.P.Yohannan © 2010

Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa http://www.gfa.org
Julkaistu luvalla. Copyright © Gospel for Asia.

Advertisement
Kategoria(t): K.P. Yohannan. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.