Mahdottoman edessä

Francis Frangipane: In the Face of the Impossible

Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää.” ”Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa”, he vastasivat. Matt.14:15-17.

Haluan nyt puhua siitä, miten Jumala kasvattaa uskossaan aikuisen miehen tai naisen – muovaten niitä pyrkimyksiä ja asenteita, jotka johtavat ihmisen elämään Jeesukselle Kristukselle täydellisesti antautunutta elämää. Alusta alkaen on oleellista ymmärtää, että mitä Jumalan tahdon tekemiseen tulee, sekä ihminen että Jumalan antamat lahjat näyttävät aina puutteellisilta. No, onhan sinua varmasti valmistettu – ainakin jossain määrin. Olethan varmaankin tutkinut raamattua ja rukoillut, mutta et tarpeeksi. Olet antanut aikaasi ja varojasi uskollisesti, mutta vaikka tekisit mitä, et voi kuitenkaan nojata mihinkään omaasi. Kun olet tehnyt kaiken voitavasi, päädyt lopulta jupisemaan Jumalalle samaa kuin opetuslapset: ”Ei meillä ole muuta kuin viisi leipää ja pari kalaa”.

Mutta se, että huomaat olevasi riittämätön, on valtavan hyödyllistä hengellisen kasvun kannalta. Se on tärkeä kilometripaalu matkallasi kohti oikeanlaista hengellisyyttä, joka on olennaiselta olemukseltaan riippuvuutta Jumalasta, ei mitään ihmiselle ominaista itseriittoisuutta. Kun joku tiedostaa olevansa puutteellinen, hänen ei enää tarvitse kuluttaa vuosia sen asian havaitsemiseen.

Kuluu tuskin päivääkään, että en olisi tietoinen omasta vajavaisuudestani. Sen lisäksi, että joudun kamppailemaan vajavaisuuden ”tunnetta” vastaan, tiedän varsin hyvin olevani oikeasti puutteellinen ihminen. Tiedän, että parhaatkin ponnisteluni ovat joka suhteessa riittämättömiä. Heti jos alan ajatella muuta, varmistan vain epäonnistumisen.

Vaikka Herralla on monia tapoja innoittaa minussa tapahtuvaa hengellistä kasvua, suurimmat edistysaskeleet tapahtuvat täysin minusta riippumatta. Tapahtumasarja alkaa yleensä siitä, että Herra näyttää minulle jonkin tehtävän tai tarpeen, joka on toisaalta ehdottoman välttämätön hoitaa, mutta samalla minulle täysin mahdoton suoritettavaksi. Ensireaktioni onkin rukoilla: ”Herra, nosta esiin joku sopiva henkilö tekemään tämä homma!” Mutta sitten, kun ketään ei ilmaannu, huomaan, että hän haluaa minun tekevän aloitteen. Jos jotakin aion, kuulen hänen sanovan minulle piankin samat sanat kuin opetuslapsilleen: ”Antakaa te heille syödä!”

Toisinaan pakenen tekemään ”tuttuja” asioita, joita luulen osaavani, mutta tosipaikka tulee vääjäämättä. Se on tavallisesti jakso, jonka aikana olen ahdistunut ja paineiden alla, mikä johtaa siihen, että tulen tietoiseksi taas omista heikkouksistani siinä määrin, että lopulta jään murtuneena odottamaan Herran ilmestymistä. Juuri tässä tilanteessa tulee se hetki, kun minä itsesäälin vallassa surkeilen Jeesukselle tuomiani ”viittä känttyä ja kahta sinttiä”, että Herra sanookin sydämelleni: ”Tuo ne minulle”. Juuri tässä tilanteessa armon ihme alkaa toteutua. Sillä kun annan itseni jälleen Herran käsiin, minun vaelluksestani Herran kanssa alkaa nousta esiin uutta – yliluonnollisen moninkertaistumisen siunaus.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. Kaikki söivät kyllikseen… Matt.14:19-20.

Mitä tahansa annat Jeesuksen käsiin, sen hän siunaa ja murtaa. Jokainen tosi opetuslapsi kantaa mukanaan kahta ominaisuutta, jotka näyttävät olevan ristiriitaisia keskenään. Tunnemme hänen ihmeellisen ansaitsemattoman armonsa ja olemme murtuneita emmekä enää ole ylpeitä tai itseriittoisia ja kerskaavia. Hän antaa meidän päästä täysin varmasti selville siitä, että meillä on kristittyinä vain yksi voiman lähde. Mitä pikemmin tajuamme, että meidän tehokkuutemme ei johdu meistä, vaan sen alkuperä on Kristuksessa, sitä pikemmin saamme kokea hänen aikaansaamiaan ihmeitä. Kun hän paljastaa meidän heikkoutemme, se oikeastaan johtuu juuri siitä, että hän valmistaa meitä ottamaan vastaan enemmän hänen voimaansa.

Mieti tätä: kun Jeesus teki ruokkimisihmeen, hän oli oppilaineen valmiiksi väsynyt ja he kaipasivat uusia voimia (Ks.Mark.6:31). Kaiken lisäksi saatiin kuulla huonoja uutisia siitä, että Johannes Kastaja oli menettänyt päänsä. Herra etsi mahdollisuutta viedä opetuslapsensa jonnekin, missä he voisivat ”levähtää vähän”. Mutta paikalle kerääntyikin suuret kansanjoukot, ehkä yli 12000 henkeä yhteen laskien miehet, naiset ja lapset. Juuri tämän kaiken heikkouden keskellä hän teki suuren armon ihmeensä.

Meidän kohdallamme on sama tilanne kuin Jeesuksen kohdalla: silloin kun koemme oman heikkoutemme kaikkein syvimmin, juuri silloin voi Jumala käyttää meitä voimallisimmin! Herra haluaa esitellä meille jatkuvasti tehtäviä, joita emme ole koskaan aiemmin hoitaneet. Hän vaatii meitä jokaista antamaan kaiken, mitä meillä on – sama miten vajavaisilta näytämme. Ei Jumalan valtakunnassa ole ”ritareita kiiltävissä haarniskoissaan”, meidän haarniskoissamme on paljon likaa ja lommoja. Eipä niitä täydellisiä hollywood -sankareita mistään ilmesty ratsuillaan ratsastaen päiväämme pelastamaan, on vain joukko puutuneita pyhiä, jotka nostavat katseensa Jumalaan kohti ja kaikessa heikkoudessaan löytävät voimansa Kristuksesta. Tähän sisältyy olennaisesti Jumalan valtakunnan luonne: taivaallinen suuruus ilmestyy tavallisten ihmisten kautta.

Tulevina päivinä Herra voi näyttää piankin sinulle tarpeen, jonka hoitaminen näyttää sinusta täysin mahdottomalta. Sinun luonnollinen reaktiosi tulee olemaan: ”Minä olen ihan keskiverto ihminen, jolla on rajalliset resurssit. En minä pysty siihen, mitä hän haluaa minun tekevän”. Mutta jos hiljennyt kuuntelemaan, saatat kuulla Mestarin hiljaisen äänen, joka luottavaisesti puhuu sinulle: ”Tuo se minulle”.

Tee siis niin kuin hän käskee, sillä kun luovutat riittämättömyytesi, taitojesi puutteen ja säälittävän vähäiset resurssisi hänelle, hän alkaa murtaa niitä ja siunata sinua ja ja sitten enentää ihmeellisesti sitä, mitä hänelle annat. Kaikkien vuosien aikana, jolloin olet palvellut Herraa, en tiedä mitään niin suurta armon ilmestymistä tapahtuneen koskaan muulloin kuin siinä tilanteessa, kun olemme kaikesta omasta vajavaisuudestamme huolimatta totelleet Jumalaa kaiken mahdottoman edessä.

Francis Frangipane

Copyright © 2010 Francis Frangipane

Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite onwww.frangipane.org