Victoria Boyson: Malachi’s Challenge: An Expression of Love
Aikansa voi näyttää siltä, että pahat ihmiset menestyvät ja me jäämme ilman. Mutta juuri sellaisina aikoina meidän tulee sanoa: ”Herra, vaikka et siunaisikaan minua, minä luotan sinuun ja kunnioitan sinua, sillä minä rakastan sinua. En anna sinulle vain saadakseni jotakin takaisin, vaan annan, koska sinä merkitset minulle enemmän kuin mikään muu maailmassa. Haluan olla siunaukseksi SINULLE!” Hän tuntee sydämemme ja sitä oikeaa sydämen asennetta hän juuri etsii.
Puutteen voittaminen
Vuosia sitten kävimme läpi ankaran koetuksen – pahimman taloudellisen tilanteen, mitä meillä on koskaan ollut. Kun minä ja mieheni olimme menneet naimisiin, saimme paljon hyvää hänen perheeltään ja saatoimme ostaa ensimmäisen talomme ja me maksoimme sen vuodessa. Avioliittomme ensimmäiset kymmenen vuotta me vaurastuimme. Mutta kolmen lapsen syntymää myöhemmin ja tehtyämme eräitä epäonnisia sijoituksia, jäimme melkein puille paljaille. Se oli lievästi sanoen hyvin vaikeaa aikaa.
Me muutimme hyvin pieneen kahden makuuhuoneen maalaistaloon, jonka eräs sukulainen omisti. Siinä ei ollut asunut kukaan (ihminen ainakaan) useaan vuoteen, mutta me maalasimme sen ja kunnostimme siitä itsellemme asunnon.
Vaikka kunnostimme sen, se silti määrätyllä tavalla koetteli kärsivällisyyttämme. Pihamaalla parveili kissan kokoisia rottia. Poikani Cole oli tuohon aikaan vielä napero ja hän saattoi kävellä takaovesta ulos ja rotat ryntäsivät saman tien häntä vastaan. Kun aloimme myrkyttää niitä, pihamaalle ilmestyi rotan raatoja.
Oli joitakin ”haasteita” myös talon sisällä. Talo oli vanha ja tungokseen asti täynnä hiiriä. Niitä näytti olevan kaikkialla: seinillä, lattialla, joka paikassa. Vietin mielelläni aikaa myöhään illalla rukoillen lattialla pitkälläni. Tässä talossa jouduin yllätetyksi useammin kuin kerran noiden otuksien takia. Talossa vilisi myös tuhatjalkaisia ja inhottavia mustia matoja, jotka tulivat putkistosta ryömimään pitkin keittiötä ja kylpyhuonetta. Talvella talossa oli viluista ja kesällä tunkkaisen kuumaa.
Asuessamme siellä osa tavaroistamme oli varastoituna ulkorakennuksiin. Yhden niistä vei tornado mukanaan ja tavaramme siinä samalla. Toisesta varastostamme naapurin lapset penkoivat esiin kaiken vähänkin arvokkaan.
Joulupäivänä meidän likakaivomme tulvi kellariin, missä oli osa tavaroistamme. Ajattelimme, että voisimme elää siellä vain muutaman kuukauden. Mutta nuo kuukaudet venyivät vaivihkaa vuosiksi ja meistä tuntui usein, että Jumala oli unohtanut meidät.
Mitään näistä hankaluuksista ei kuitenkaan voi verrata ruuan puutteeseen. Mieheni oli työttömänä seitsemän kuukautta siitä alkaen, kun muutimme sinne, joten meillä ei käytännössä ollut rahaa lainkaan. Vaikeata oli, mutta siitä kuitenkin selvittiin ja tuona aikana sain kokea Jumalan uskollisuuden monin tavoin. Emme syöneet koskaan hyvin, mutta söimmepä kuitenkin. Joskus meiltä oli ruoka loppumassa, kun joku ilmaantui ovelle tuoden tusinan verran kananmunia mukanaan. Joskus löysimme yllättäen rahaa lipastosta tai jostain ilmestyi kuin ihmeen kautta täysi hillopurkki.
Erään kerran siivosin kaappia ja käsiini osui verho, jonka olin ostanut kuukausia sitten. Muistin, että se oli ostettaessa maksanut 15 dollaria, joten huudahdin: ”Hyvänen aika, siitähän saa 15 taalaa ruokakauppaa varten! Saamme vaihteeksi syödä!” Menimme sinä iltana kirkolle, joten matkalla poikkesin kauppaan ja palautin verhon. Ja totta vie – minä sain ne 15 taalaani! En päässyt kylläkään ruokakauppaan, sillä olimme menossa kirkkoon ja kauppa sai odottaa.
Tarpeetonta sanoakaan, mutta marssin kirkkoon hieman helpottuneena surkean tilanteemme suhteen, kun minulla oli ”tukku” seteleitä kädessäni. Jumalalla oli kuitenkin vähän eri suunnitelmat minun varalleni sinä iltana. Ylistys oli ihmeellistä ja Jumala kosketti minua, kuten aina. Tunsin varmuudella hänen puhuvan sydämelleni. Tiesin heti, mitä hän halusi, mutta alkuun minä teeskentelin, että en kuullut. ”Voi hyvä Jumala, juksaatko sinä minua?” minä ajattelin. Ei, minun piti antaa hänelle ne verhorahani! Voi, en halunnut tehdä sitä. Halusin puhjeta itkuun.
Mutta rakastan häntä ja tiedän, että hänkin rakastaa minua. Luotan siihen, että hän pitää minusta huolta ja tietää, mikä on minulle parhaaksi. Niinpä keräsin rohkeuteni ja päätin antaa rahani pois, mutta en koko 15$ summaa. Ajattelin antaa ainoastaan 14$. Tuntui paremmalta, jos saisin pitää edes yhden taalan kädessäni. Mutta Jumala puhui minulle siinä tilanteessa pari sanaa, joita en koskaan unohda. Hän kysyi: ”Aiotko menettää siunaukseni vain yhden dollarin tähden?” Itkin, kun kuulin hänen sanovan niin. Hän koetteli minua, se oli varmaa, mutta se oli minun parhaakseni ja suurempaa tarkoitusta varten.
Varmaan arvaatkin: kun kolehti kerättiin, laitoin sinne 15$ enkä 14$. Lopulta monien vastaavien koettelemusten jälkeen Jumala siunasi meitä ja saimme oman kodin jälleen, missä ei ollut yhtään hiirtä tai rottaa näköpiirissäkään. Vau! Jumala on voimallinen.
Taivas seuraa sinua
Onhan meillä edelleenkin koetuksia. Ei meillä ole talossamme hiiriä, mutta jokin aika sitten minun kannettava tietokoneeni jäi auton alle. Niin kävi: puoliperävaunullinen rekka ajoi sen yli. Mutta ajattelehan: kuinka moni voi sanoa, että hänen läppärinsä jäi rekan alle, mitä? Olin vähällä alkaa itkeä. Koska kirjoitan paljon, tietsikkani on minulle kuin oma lapseni. Halusin pitää siitä niin hyvää huolta, kunnes… se rekka, mokoma – että pitikin sattua!
Jumala kuuntelee, mitä sanomme noissa tilanteissa, kun haluamme kirkua. Kun jotakin tuollaista tapahtuu, minä seison siinä huuli pyöreänä ja minusta tuntuu, että koko taivas seuraa tarkasti, mitä päästän suustani. Ikään kuin kaikki olennot tuossa tilanteessa ymmärtäisivät, että Jumala voi todella siunata minua riippuen siitä reaktiosta, miten otan koetuksen vastaan. Minun voittoni varmistuu, jos sanon oikeita sanoja tuossa hetkessä, ja taivas kuuntelee, mitä minä suustani päästän.
Malakian kirjan luvussa 3 ihmiset puhuvat toisilleen Jumalasta: Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat. Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään. Mal.3:16.
Jumala siis kuuntelee, mitä sanomme, ja siunaa sen mukaisesti. Kun olet kotosalla kahdestaan puolisosi kanssa, kuinka puhut hänelle Jumalasta? Kun olet vanhempiesi seurassa tai sisarusten tai ystäviesi kanssa, kuinka silloin puhut hänestä, jota rakastat? Hän kuuntelee sinua.
Kun et huomaa hänen tekevän mitään elämässäsi, mitä puhut? Sanotko: ”Jumala ei tee mitään minun hyväkseni”? Vai sanotko: ”En näe hänen tekevän mitään puolestani, mutta tiedän silti, että hän toimii aina parhaakseni! Hän on aina ajanut minun asioitani. Voin kyllä luottaa häneen. Ei hän koskaan petä!” Kun haluat luovuttaa, sanotko silloin: ”En kestä tätä enää!” Helvetissä halutaan kuulla sellaista puhetta. Vai haluatko sanoa: ”Kaikki minä voin hänessä – Kristuksessa”?
Kun Jumala kuulee sinun ilmaisevan luottamustasi häneen tuolla tavalla, hän haluaa toteuttaa ne sanat, jotka sinä hänestä puhuit. Ja kun todella tarkoitat, mitä sanot, hän haluaa osoittaa ne tosiksi sitäkin varmemmin. Ei hän todellakaan petä sinua koskaan. Voit varmasti luottaa häneen.
Jumala sanoo tällaisista asioista: ”Koetelkaa minua!” Se on hänen haasteensa meille. Hän ei pelaa pelejä.
Hän haluaa siunata sinua. On hänen ilonsa siunata sinua. Hän seuraa sinua, mutta ei vain koetellakseen, vaan hän niin mielellään näkee sinun kasvavan aikuiseksi niissä valinnoissa, joita teet. Olet hänen lapsensa ja siksi merkitset hänelle niin paljon. Hän näkee kaiken. Hän ei ole unohtanut sinua. Olet hänen ajatuksissaan koko ajan. Malakia 3:17 sanoo, että Herra kutsuu niitä, jotka luottavat häneen ”hänen omaisuudekseen”. Sitä sinä olet.
Hän tietää, milloin sinuun sattuu – hän tuntee sinun kipusi. Hän näkee sinun tarpeesi ja haluaa siunata sinua. Laita hänet koetukselle. Anna hänelle parastasi. Anna hänelle sydämesi. Anna hänelle valta. Aseta hänet ykköseksi elämässäsi ja hän siunaa sinua sen vuoksi. Hän näkee, mitä joudut kestämään, ja hän on parastaikaakin varastoinut sinulle siunauksia ja odottaa kärsimättömästi, että hän saa jakaa ne sinulle.
Jumala odottaa sitä tilannetta, kun sinä koettelet häntä, jotta hän saisi avata taivaan ikkunat ja hukuttaa sinut hyvyytensä tulvaan.
Hän odottaa… odottaa, että sinä annat, siunaat, rakastat, annat anteeksi…
Hän odottaa…
Victoria Boyson
Julkaistu luvalla. Tämä artikkeli on suomennettu sivuilta Speaking Life Ministries © 2009. http://www.speakinglife.net
Sana puhuttelee 